| |

Onko lepo laiskuutta? 5 tehokasta keinoa arjen hidastamiseen

Lampaat ja koirat opettavat meille levon merkityksen

Tämä artikkeli Elliksen lukemana. Kesto n. 8 minuuttia.

Pitääkö lepääminen ansaita? Onko lepo laiskuutta? Milloin viimeksi katsoit, kun lampaat märehtii pehkuilla maaten silmät puoliummessa? Tai koira kuorsaa sohvannurkassa? Eläinten elämäntapa on heittämällä parempi kuin ihmisen pakko suorittaa- kuvitelma.

Juteltuani monien kaltaisteni kanssa, olen huomannut, että meitä yhdistää syyllisyys pysähtymisestä. Ajatus on usein jo seuraavassa tehtävässä edellistä suorittaessa. Vaikka se luo uskottavan harhan tehokkuudesta, laadukas elämä syntyy toisella tavalla. Nimittäin pysähtymällä tietoisesti tekemänsä äärelle ja pakkohiljentämällä loputtomiin päässä jatkuvan hälinän.

”Kiireen keskellä pitää pysähtyä odottamaan, että sielu ehtii kehon mukaan.” Tuo lause kertoo vissin totuuden. Kun jatkuvasti juoksee suorittaen eteenpäin, kadottaa ennen pitkää yhteyden itseen. On pysähdyttävä pakotettuna tyystin. 

Joskus unohtuu, että lyhyet tauot hidastaisivat matkaa vähemmän, kuin totaalipysähdys. Puhun kokemuksesta.

”Kiireen keskellä pitää pysähtyä odottamaan, että sielu ehtii kehon mukaan.”

Hulda-koira makaa auringonlaskun aikaan pihamaalla

Levon syvempi merkitys – Ei pelkkää palautumista, vaan elämän perusta

Levon pyhyys ja tärkeys nousee esiin vanhoissa kirjoituksissa ja opetuksissa. Raamatun mukaan sapattina Jumalakin lepäsi maailmaa luodessaan. Päivistä se oli seitsemäs. Jos kysyy nykyfarmareilta mielipidettä, työtä on niin paljon, ettei edes yhtenä päivänä viikosta voi levätä. Minun mielestäni kyse on tosiasiassa prioriteettien asettamisesta. Oman jaksamisen ja itsen hoitamisesta.

Levon edellytys ei välttämättä ole täysi tekemättömyys. Eläintilalla eläimet on tietenkin hoidettava joka päivä ympäri vuoden. Lepopäivän voi silloin pyhittää tekemällä vain oikeasti välttämättömät rauhassa, suorittamatta.

Sesonkien keskellä on toki niin, että joutuu pinnistelemään ja jaksamaan väkisin. Suurin osa vuotta eletään sesongin ulkopuolella. Varsinkin silloin lepo pitäisi nostaa prioriteettilistalla kärkipaikoille.

Levon merkityksen voi miettiä niinkin, että se on itselle poikkeama arjesta. Pyhitä lepopäiväsi tekemällä sitä, mitä arjessa haaveilet tekeväsi sitten kun on aikaa.

” Torpparilla on vapaapäivä, kun saa olla korjaamassa naapurin ladon kattoa.” Näin sanoivat ankaran saariston omavaraistelijat.

Miksi arjessa on niin vaikea levätä?

Nopeasti inspiroituvana uudet ideat virkistävät. Toisinaan tuntuu, että pysähtyminen onkin helpompi ohittaa keksimällä uusi tekeminen.

Voi olla, että minut kasvatettiin pysymään tehokkaana. Tai omaksuin puolittain tiedostamatta roolin, jossa stressihormonit nousivat pysyvästi turhan korkealle tasolle.

Elämäni reitti kulki samoin kuin monilla muillakin. Pojat olivat pieniä ja perustin unelmieni yrityksen juuri silloin. Oli kivaa, innostavaa tekemistä ja vilkkaat lapset touhuineen. Yhtäkkiä kotihommiakin oli molemmilla kädet täynnä ja kiireestä tuli uusi normaali.

Pysähtymisestä seurasi syyllisyyttä ja velvollisuudet loivat elämälleni merkitystä. Olenko mikään, jos en suorita? Olenko kukaan, jos en saavuta aina seuraavaa tavoitetta? Ja seuraavaa. Ja seuravaa.

Miksi lepo aiheuttaa syyllisyyttä?

Jos tuntuu, ettei lomalle ehdi, olisi pitänyt jo olla. Näin minulle sanoi eräs paikallinen maanviljelijä, kun kysyin, onko lepääminen vaikeaa.  Ja totta, usein lepääminen on hankalaa, jos kehossa jyllää väsymys, kiire ja stressihormonit. Mielestäni elämä menee hukkaan, jos joutuu odottamaan jatkuvasti lomaa toipuakseen arjesta.

Miten sitten löytää keinoja lepoon arjen keskellä? Olen etsinyt, kokeillut ja onnekseni löytänyt keinoja hidastaa ja pysähtyä keskellä arkea. On tärkeä tunnistaa omat kuormituksen kasvaessa lähestyvät kriittiset pisteet. Minä huomaan kuormituksen usein siitä, että muiden ihmisten (lue:puolison) hitaus alkaa ärsyttää. Myös aistiherkkyys vaikuttaa. Väsyneenä äänet kuormittavat- jopa lämpöpattereissa kiertävä vesi saa hermot kiristymään.

Ihminen on erikoinen kokonaisuus. Fyysisesti raskaasta työstä palautuu henkistä sisusta rasittamalla. Ajatus- ja tietotyöstä taas palautuu fysiikkaa tuulettamalla.

5 tapaa, joilla voi hidastaa arjessa (nopeasti ja tehokkaasti tietenkin)

  • Pysähdy katsomaan.
  • Tarkkaile koiran hengitystä tai jonkin muun sinuun liittymätöntä toimintaa. Jotain, mikä ei nosta työvelvollisuuksia ajatuksiin. Silloin kun meillä oli paljon koiranpentuja, kilejä ja karitsoita, niihin liittyi loputon työ. Samoihin aikoihin meille tuli kanoille syötäväksi jauhopukkiyhdyskunta. Sellaisia pieniä koppakuoriaisia, jotka vipelsivät purkissaan ja söivät kurkkua. Katseleminen oli yllättävän rentouttavaa, koska niihin ei liittynyt mitään tavoitteita.
  • Luonnostole kynällä paperille tai muovaile muovailuvahoilla tarkoituksettomasti.
  • Tee jotain, missä ei ole velvollisuuksia. Minä teen nopeita luonnoksia lampaista lampolassa aamutöiden jälkeen. Tekeminen ei ole tavoitteellista, enkä aseta mitään kriteerejä, raapustan vain.
  • Kävelyllä katsele horisonttiin.
  • Siirrä huomio tietoisesti isoon kuvaan, tarkentamatta yksityiskohtiin. Pateettinen ääni pään sisällä messuaa: ”Mikä edes on ihminen? Vain ruoho, joka hetken heiluu tuulessa ja sitten katoaa.”
  • Lue kirjaa.
  • Fiktiota, runoja, tietokirjoja, jos et muista lukemaasi, ei haittaa. Pomodoro-tekniikka on auttanut minua. Ajastan kellon 20 minuutin päähän ja annan itseni tehdä vain yhtä asiaa sen aikaa.
  • Kuuntele radiota.
  • Radion kuuntelu toimii yllättävän hyvin. Pääsen sillä irti mikrovastuusta. En voi itse vaikuttaa kuulemaani, vaan joku muu päättää puolestani. (Tästä syystä inhoan interaktiivisuutta televisio-ohjelmissa: Antakaa minun olla rauhassa!)
Piirustusvihko, jossa on luonnoksia lampaista. Taustalla näkyy harmaita lampaita.

Miksi lepo on tärkeää henkiselle ja fyysiselle hyvinvoinnille?

Pysähtyminen tarkoituksettomaan, normaalista poikkeavaan tekemiseen kiireen keskellä luo aivoille tunteen hallinnasta. Hallinnantunne parantaa stressinsäätelykykyä hormonitasolla.  Levon kautta saamme yhteyden itseemme ja sielu ehtii kehon mukaan.

Kiire voi olla pakokeino oman elämän ahtaudesta. Pysähtyessä saattaa alkaa hahmottaa tyytymättömyyttään tai että jokin osa elämässä ei enää palvele minua ja tarpeitani. Omien tarpeiden ja elämän eri osa-alueiden tarkastelu voi johtaa parempaan tulevaisuuteen.

Kiireen kesyttäminen on kuin minkä tahansa sairauden hoitoa. Pitää etsiä  ensin syyt ja hoitaa seuraukset sen jälkeen. Arjen kiireettömyys parantaa elämänlaatua, joten siihen kannattaa panostaa.

Kenenkään ruumiinrakenne ei ole tehty jatkuvaa suorittamista varten. Omavarainen ja luonnonmukainen elämä muuttuu äkkiä suorittamiseksi. Silloin se ei enää palvele sitä hyvinvointia, mitä lähdettiin hakemaan. Luopuminen niistä asioista, joista on tullut taakka, on syytä raivata pois.

Anna itsesi olla rauhassa, piiskaamatta. Ei ihmisen tarvitse saavuttaa mitään ollakseen arvokas. Ruokaa, lepoa ja rakkautta ei tarvitse ansaita, ne ovat ihmisoikeuksia.

Meillä on vain yksi elämä, yksi keho ja mieli. Oman elämän uhraaminen kiireen alttarille on turhin uhri ihmiskunnan historiassa.

Samankaltaiset artikkelit