Miten tunnistaa eläimen kipu?
Eläimen kivun tunnistaminen – miksi se on tärkeää?
Jolla eläin on, sillä eläin sairastuu. Mistä voi tietää onko eläin sairas? Miten tunnistaa eläimen kipu? Milloin on aika ottaa yhteys eläinlääkäriin?
Ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa puhe on iso tekijä. Toki, jos kaveri lyö vasaralla sormeen tai hänellä on nenä eri muotoinen kuin viimeksi tavatessa, kivun voi päätellä sanoittakin.
Kotieläinten ja lemmikkien kohdalla omistaja kuitenkin usein epäilee huomaisiko varmasti, jos eläimellä on kipuja tai sairaus.
Usein myöhemmin, kun tietoa eläimen voinnista on enemmän, jälkiviisaus on helppoa – mietitään, että olisi pitänyt huomata oireet aiemmin. Onko eläimen kanssa mahdollista löytää niin syvä vuorovaikutus, että kivun ja sairauden havaitsee ajoissa?
Lemmikin kipu: merkit ja käyttäytymisen muutokset
Monet lajit ovat saaliseläiminä erityisen alttiita sille, ettei niiden kipua tunnisteta ja hoideta. Ei siis voi liikaa korostaa, että eläimen henkilökohtainen tunteminen ja muutokset käytöksessä on otettava vakavasti. Sairauden merkkeihin on reagoitava hankkimalla apua tai neuvoja asiantuntijalta. Eläimen yllättäen alkanut outo käytös on usein kipuoireilua.
Kipuoireet
Akuutti kipu, jossa eläin uikuttaa tai huutaa, on helppo tunnistaa. Sen sijaan hitaasti paheneva kipu voi olla vaikeampi havaita, koska eläimen käyttäytyminen muuttuu vähitellen. Esimerkiksi nivelrikko voi aiheuttaa liikkumisen vaikeutumista, mutta muutosta ei välttämättä huomaa heti.
Eläinten kivun hoitaminen on suhteellisen uusi asia. Suomessa koirien häntien ja korvien typistäminen on ollut jo pitkään laitonta, mutta esimerkiksi karjuporsaiden kastrointi ilman kivunlievitystä oli sallittua vuoteen 2024 asti. Onneksi tilanne on muuttunut.
Muualla maailmalla eläinten korvia ja häntiä typistetään edelleen. Lampaidenkin häntiä (ja kiveksiä) voidaan edelleen kuolettaa pois kumilenkein tai pihdeillä puristamalla.
Kissan kipu
Kissan kivun merkit voivat olla hienovaraisia. Hammaskipu voi muuttaa syömistapaa, mutta omistaja saattaa tulkita muutoksen nirsoudeksi. Hammaskipu on esimerkki hitaasti pahenevasta kivusta. Eläin ei välttämättä halua enää syödä pureskelua vaativaa ruokaa. Laihtumista ei välttämättä ymmärrä liittää hammaskipuun, vaan ajattelee eläimen tulleen nirsoksi.
Milloin eläinlääkäriin?
Useimmiten eläimen käyttäytymisen muutos johtuu kivusta tai sairaudesta. Jos eläimen käytös mietityttää, vaikka selvää sairauden oiretta ei näy, kannattaa ottaa yhteys eläinlääkäriin ja kysyä ammattilaisen mielipidettä.
Eläinten kipua on tutkittu paljon ja uusia tehokkaita lääkkeitä kivunhoitoon kehitetään jatkuvasti. Eläimen omistajan tehtäväksi usein jää kivun tunnistus ja hoito. Akuutti kipu, jossa eläin huutaa tai uikuttaa, on helppo ymmärtää. Normaalilla tunneälyllä varustettu ihminen reagoikin siihen ja hankkii apua nopeasti.
Lampaan tai muun tuotantoeläimen kivun tunnistaminen
Mistä tietää, että lammas on kipeä?
Kun minulla oli valkoisia suomenlammas-emoja reilu sata, moni kysyi, kuinka erotin joukosta sairaan yksilön. Vastaus on ammattitaidossa ja kokemuksessa – niin sanotussa ”karjasilmässä”.
Karjasilmäksi kutsutaan kotieläintuottajan ammatillista intuitiota- vaikka se vaikuttaa toisinaan suorastaan maagiselta, ei se sitä ole. Karjasilmä on toki jonkin verran herkkyyttä ja treenattavissa intuitiotaan herkistelemällä. Pääasiassa se kuitenkin on arkista katsomista, näkemänsä ymmärtämistä ja poikkeamien havaitsemista.
Kuinka eläintenhoitaja erottaa sairaan eläimen?
Eläinryhmän, lauman tai katraan joukosta minä näen kipeän yksilön päällä leijuvan punaisen huutomerkin. Sanoitan sen niin, että kyseinen lammas esittää liian tervettä. Tietysti eläinten tarkkailu on eläintenhoitajan työn prioriteetti. Eläinten yksisöllinen tunteminen on avainasemassa.
Käyttäytymisen muutokset ovat usein selkeitä ja kivun olemassa olon voi päätellä jopa näkemättä sen aiheuttajaa. Jos eläimen vaivaa ei saa hoidettua itse tai eläimen kärsimyksiä halua lopettaa, se on vietävä eläinlääkärin hoidettavaksi.
Arkijärki ja myös eläinsuojelulaki sanoo, että tarpeetonta kärsimystä on vältettävä. Sairaan eläimen hoitamatta jättäminen on rikos ja moraalisesti väärin.
Kipuilme– tapa tunnistaa ja arvioida eläimen kipua
Kipuaistimus vaikuttaa eläimen tahdosta riippumattomiin pieniin lihaksiin, jotka jännittyessään muuttavat ilmettä. Kipua ja sen aste-eroja voidaan arvioida näistä ilmeistä. Toivottavasti tulevaisuudessa tekoälypohjaiset työkalut auttavat vaikeammin tulkittavien eläinten kivun tunnistamisessa.
Eri eläinlajien kipuilmeet ovat melko universaaleja, mutta niissä on lajikohtaisia eroja. Samoja lihaksia voivat kiristää myös tunnetilat, esimerkiksi ahdistus tai pelko. Eläimen käytöksen tunteminen on tarpeellista, vaikka kipukartta olisi apuvälineenä.
Kipuilmeistä on kehitetty visuaalisia karttoja useille eläinlajeille. Hevosille, naudoille, lampaille, sioille, rotille, hiirille, kaneille ja kissoille on jo omansa. (Linkkejä löytyy täältä.) Niiden avulla voidaan tunnistaa kipua esimerkiksi seuraavista kasvojen osista:
Erilaisten operaatioiden jälkeen kipukartta on erityisen hyödyllinen. Pitkän aikavälin muutokset saattaa olla helpompi havaita eläimen eri elämänvaiheissa otetuissa kasvokuvissa.
Koiran kipu
Koirille karttaa ei vielä ole tehty. Koirien kipua arvioidaan käyttäytymisen perusteella.
Esimerkiksi ranteiden nuoleminen tai erikoisten asioiden syöminen viittaavat usein kipuun. Jäykkyys levon jälkeen tai ontuminen aamuisin voivat viitata nivelrikkoon.
Bordercollie Pulun närästys oireili sillä, että se söi kengännauhoja öisin. Ystäväni koira Ella söi sukkia, ennen kuin sillä todettiin suolistovaiva ja löydettiin sopiva ruokavalio. Kipua koira voi oireilla myös aggressiolla tilanteissa, joissa se kokee olonsa epävarmaksi.
Eläinlääkäriasemat ja lemmikkibisnes – kriittinen tarkastelu
Lemmikkibisnes on joskus jopa härskiä. Eläinlääkinnän kehittyessä on kaikenlaiset tutkimukset ja hoitomuodot mahdollisia, jos vain rahaa piisaa. Eläinsairaalaketjujen markkinointikoneisto tekee omaa työtään, kun se myy eläimen omistajalle enemmän hyvää omaatuntoa kuin lemmikin parasta.
Eläinlääkäriasemien muututtua pörssiyhtiöiksi niiden tarkoitukseksi on tullut tuottaa osakkeenomistajille rahaa: mikä sen helpompaa, kuin viitata lemmikin omistajan haluttomuuteen käyttää rahaa eläimen hoitoon. Vaivihkainen syyllistäminen on helppoa. Miten rahalla voi olla sinulle merkitystä, jos vaakakupissa on perheenjäsenen elämä ja terveys?
Ihmisten terveysbisneksestä tutut laitteet on tulossa myös lemmikkimarkkinoille. Epävarmuus ja tiedonhalu myy: Oletko varma, ettei eläin kuitenkin ole kipeä? Ostamalla tämän (ja tämän ja tämän) laitteen, olet parempi ja vastuullisempi lemmikinomistaja.
Eläimen hyvinvointi on omistajan vastuulla
Eläinten kipu on mahdollista tunnistaa ja hoitaa. Oman eläimen havainnointi ja muutoksiin reagointi on välttämätöntä, jotta tarpeetonta kipua voidaan välttää. Lemmikin vienti lääkäriin kerran turhaan on parempi kuin kerran liian myöhään. Terveystarkastuskin voi olla paikallaan aika ajoin, vaikka huolia ei olisikaan.
Eettinen eläintenhoito
Eläinten kipu otetaan nykyään vakavasti ja lääketeollisuus tuo markkinoille uusia tuotteita. Pulu (10 v.) sai juuri uuden sukupolven nivelrikkolääkkeen pistoksena, kun kävimme eläinlääkärissä. Lääke annetaan kerran kuukaudessa pistoksena ja sillä ei ole sellaisia haittavaikutuksia kuin koirien tulehduskipulääkkeillä. Nähtäväksi jää, vertyykö mummeli sillä.
Eläimen ollessa terve ja hyväkuntoinen, on aika miettiä oma protokolla eläimen hoitoon. Silloin päätöksiä ei tarvitse tehdä suuren tunteen vallassa. Jos eläinlääkäri ehdottaa tutkimuksia ja jatkohoitoja, ei kannata miettiä eläinlääkärin tunteita tai minkä vaikutelman antaa itsestään, vaan reilusti kysyä ehdotetun hoidon hyötyjä eläimen kannalta, samoin haittoja ja hintojakin.
Monilla hoidoilla voidaam parantaa eläimen elämänlaatua ja pidentää elinikää. Hoitaminen voi olla sekä perusteltua että järkevää. Joskus hoito voi olla halpa, jopa ilmainen, mutta vaikutus eläimelle valtava.
Joskus taas, ystäväni Johannan sanoin: Joskus suurinta rakkautta on luopuminen.
Löydät kuvia kipukarttoihin seuraavista linkeistä.
Kanin, rotan ja hiiren kipuilmeet
(* viittaus artikkeliin 31.3.25
Sinua saattaa kiinnostaa myös:
